maanantai 12. lokakuuta 2009

Pidettiin opareita lapsille. Pidin myös Johnille ja bulgarialaiselle Innalle. Jälkimmäiselle en kyllä ennää pidä. Oli jotenki epämiellyttävää. Kaikkein epämiellyttävintä oli, että Inna ei jostain syystä halunnu pitää minulle oparia. Eikä Inna myöskään halunnu korjata minun etäisyysongelmaa, vaan kävi sanomassa Kukille, että sanotko Annalle tuosta. Ihme touhua. Sitte yks ongelma oli siinä, että näytin liian isoja signaaleja, painoin liikaa terää muun muassa.

Pidin opareilla vähän semmosta ripostiteemaa. Sekoittelin erilaisia väistöjä ja ripostipaikkoja, pudottelin sekaan kontrariposteja ja yhdistettyjä väistöjä sekä pysäytyksiä. Kokeilin Johnin ja kivan englantia puhuvan pikkutytön kanssa ripostipeliä, josta tykkään niin kauheesti. Siis semmoista, että molemmat väistää kvartteja. Sitten jossain vaiheessa en enää väistänyt, vaan annoin pistää. Sitten kehittyneempi versio on se, että pitää tehdä joko engagé tai nopeuttaa kauheesti.

Johnin kanssa yhdistin yhdistetyt hyökkäykset ja ripostit paikaltaan. Oli typerä idea. Hyökkäystä ja väistöä toki voi yhdistellä, mutta ei kahta noin eri etäisyyden juttua. Ainakin sillä tekee oman elämänsä hankalaksi, ku pittää koko ajan miettiä etäisyyttä.

Tein sen englantia puhuvan tytön kanssa myös yhdistettyjä hyökkäyksiä vähän. Koska se tyttö ei tehny kunnolla yhdistettyä väistöä.

Teetätin aika paljon semmosta terätyöskentelyjuttua, ku sillä tytöllä oli jalka kipeä. Mm. semmosta, että hyökkäsin ja piti tehdä riposti paikaltaan suorana/epäsuorana. Yllättävän hyvin toimi.

Sitten John jostain kumman syystä esitteli minulle tämän harjoituksen treenien jälkeen:
Valmentaja nostaa terän alalinjasta ylös. Miekkailija ottaa askeleella sikstisidonnan, tekee coupén ja syöksyn. Valmentaja voi toisinaan tehdä engagén sidontaan, jolloin miekkailija tekee teränlyönnin ennen syöksyä.

Sitten tänne tuli jotaki tyyppejä tekemään analyysia. Chrisille puettiin 60 000 euroa maksava sensoripuku ja laitettiin Chris liikkumaan ja miekkailemaan sen kanssa. Sitten tuloksista analysoitiin kaikki minimaalisetki virheet numeerisesti.

Valitettavasti itsekkäästi menin hoidattamaan revittyjä ja verta vuotavia kynsiäni manikyyrille, joten en ollut paikalla tuloksia kuuntelemassa. Siellä oli peili, manikyyrillä siis.

Ensin säikähdin, että peilissä on vampyyri. Sitten muistin, että vampyyrit eivät näy peileissä. Sitten lähdin ostamaan säilykepinaattia, että saisin edes vähän rautaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti